IHMISET KAIPAAVAT USEASTI MUUTOSTA, MUTTA MITÄ SEN ETEEN OLLAAN VALMIITA TEKEMÄÄN? NÄHDÄÄNKÖ ME MINNE PÄÄTÖKSEMME VOIVAT JOHTAA?


Kohta tulee kuukausi täyteen kun olemme asuneet ulkomailla, saarella, pienehkössä kylässä. Tämä on pääasiassa turistikylä, paljon hotelleja, ravintoloita, upeita rantoja ja rantakauppoja. Ensimmäisen viikon vietimme vaimoni kanssa yhteistä lomaa. Tutustuimme kylään sekä lähialueisiin ja hoidimme arjen peruspilarit kuntoon. Päivät menivät nopeasti, mutta nautimme kyllä myös auringosta, merestä, kauniista maisemista sekä hyvästä ruoasta ja palvelusta.
Päätös muuttaa Suomesta ulkomaille tuli vaimoltani. Hän on aikaisemmin asunut Puerto Ricossa, Kanarialla ja työskennellyt täällä. Silloin jo hän oli tuntenut voimakasta vetoa kylää kohtaan, aivan kuin se olisi toinen koti. Tämä vetosi minuun, ja tunnetustihan rakastan matkustamista ja seikkailuja niin sanoin, että ”Selvä, lähdetään vaan!”. Mari haki töihin tänne, kävi Skype-haastattelun ja sai työpaikan! Siitä se sitten alkoi, Suomessa tavaroiden myyminen, uuden kodin etsintä täältä ja omien töiden toteutuksen suunnittelu.


Nyt olemme siis asuneet täällä melkein kuukauden ja tällä viikolla on alkanut kehossa tuntua siltä, että nyt on löytynyt oma toimiva rytmi tähän arkeen. Ravinto on puhdasta ja keho on oppinut ymmärtämään sitä. Pääasiassa valmistan kotona ruoat ja noin kerran viikossa käymme yhdessä ulkona syömässä. Unirytmit ovat tasoittuneet mukavasti, alussa tarvitsi paljon unta ja ilman herätystä tuli nukuttua 12 tuntia! Ehkä tähän vaikutti myös kahden tunnin aikaero Suomeen, sekä tietenkin täällä kaikki touhuaminen ja uusien asioiden oppiminen päivittäin. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli myös aikamoista yöhikoilua, nyt sekin on onneksi normalisoitunut. Ilmasto tuntui aluksi kuumalta ja jatkuvasti olisi voinut ottaa aurinkoa ja olla altaalla tai merellä ettei vaan tulisi kuumempi ja hikisempi olo. Nyt siihen on myös tottunut ja viime viikolla sain jo iltasella laittaa sukat ja pitkähihaistakin päälle. Tunnetusti olen kyllä sellainen lämmönhakuinen ihminen, joten ehkä normaalisti ihminen ei vielä tarvitsisi lämpimämpää vaatetusta täällä. On kuitenkin ihana kun saa pukeutua vaihtelevasti, eikä joka päivä viilettää bikineissä/sortseissa ja topissa.

Mari aloitti työt täällä toisella viikolla ja minulle jäi sitten paljon omaa aikaa. Ensimmäisiä asioita to do- listallani oli löytää kuntosali, ja sehän löytyikin aika helposti. Nyt olen käynyt säännöllisesti siellä, ja vaikka sali on aika vanha niin sieltä löytyy kaikki mitä omaan treeniin kaipaankin. Paikallisetkin ovat jo alkaneet moikkailemaan.
Toinen asia listallani oli sitten isompi ja haastavampi; yritystoiminnan aloittaminen täällä. Heti alussa tuli selväksi, että kaikki viralliset paperit kuuluvat olla espanjan kielisiä ja ne tulee täyttää espanjaksi, muuten hommaa ei laiteta eteenpäin. Olen opiskellut aikaisemmin kieltä, mutta en enää muista paljoakaan, ja etenkään virallisten papereiden täyttöön minulla ei olisi ollut yksin mitään mahdollisuuksia. Onnekseni täältä löytyi avoimia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat valmiita auttamaan minua. Rohkeasti kun lähdimme asiaa yhdessä hoitamaan niin samana päivänä löysimme minulle asioidenhoitajan täältä! Nyt olen siis yrittäjänä Espanjan lipun alla, tai Kanarian jos tarkkoja ollaan J Huh mikä tunne! Nyt vain markkinointiin seuraavaksi käsiksi, ja tulevaisuutta kohti!

On se vain niin, että asuu sitä missä päin vaan, niin arjen saa aina muokattua haluamansalaiseksi. Aurinko nousee ja laskee täälläkin. Luontoreittejä ja merta / aktiviteetti mahdollisuuksia löytyy täältäkin. Ruokakauppoja, vaatekauppoja, lihatiskejä, kahviloita, ravintoloita on myös täällä. Retkiä lähi tai kauempiinkin kaupunkeihin täällä voi myös tehdä, bussilla, pyörällä tai vaikka auton vuokraamalla. Voit kokata kotona ruokaa, sisustaa kodin niin kuin haluat, käydä salilla, töissä, ulkona… Asut sitten missä vain. Suomessa olen asunut monessa eri kaupungissa, ja ulkomaillakin hetken aikaa olen aikaisemmin asunut. Hankalinta aina kuitenkin on muodostaa ystävä- / kaveripiiriä aina uuteen paikkaan. Onnekseni minulla on muutama vanha ystävä nuoruudestani, joiden kanssa ei ole väliä missä asuu, kun tietää aina toisen olevan siellä. Mutta onhan se totta, että kyllä sitä sosiaalista elämää ja ihmisten vuorovaikutusta tarvitsee voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin. Omilla tekemisillään, valinnoillaan ja asenteellaan sitä sitten pystyy siihenkin vaikuttamaan jonkin verran.


ARJEN MUODOSTUMINEN OMANLAISEKSI

Meillä on vaimoni kanssa aika erilainen arki. Hän toimii kuusi päivää viikosta reilu kahdeksan tunnin päiviä tarjoilijana paikallisessa suomalaisomisteisessa ravintolassa. Minä huolehdin kodista, ravinto puolesta ja teen omia töitä tällä hetkellä kotona, rannalla, kahvilassa tai salilla. Rytmitän mahdollisuuksieni mukaan omat työni hänen töiden päälle, jotta saamme molemmat nauttia muutenkin päivän kulusta kun vain töiden parissa. Pääasiassa näemme siis aamulla ja illalla, sekä hänen vapaapäivinä. Tuolloin meillä on yhdessä ne mahdollisuudet sosiaaliseen elämään täällä; näyttäytyä kaupungilla, tutustua ihmisiin, kysellä ja jutustella ihmisten kanssa. Täällä ihmiset ovat onneksi mukavan avoimia keskusteluille, liikkuvat paljon ja ovat hyvällä mielellä. Omaa rauhaa sitten kaipaa silloin tällöin tietenkin, ja meidän onneksemme tämä uusi asunto on tuntunut meille molemmille alusta alkaen aivan kodilta. Molemmat olimme heti ihastuneita tähän kun ensi kertaa astuimme sisään. Täältä on löytynyt omat leppoisat nurkkaukset, omat toimintatavat, parveke fiilistelyt ja pienillä sisustuksilla saimme nätisti luotua myös tunnelmaa.


Omat arjen haasteet tulevat meillä kaikilla esiin jossain vaiheessa. Jotkut osaavat ottaa rennosti ja fiilistellä päiviä rannalla, kahviloissa tai vaikka shoppaillen. Minä olen sellainen tarkkailija ja asioiden hifistelijä ja pureskelija, että en osaa täysin rentoutua kun tiedän että on asioita hoidettavana. Kun olen saanut jotakin isoa aikaiseksi, niin sitten voin antaa itselleni luvan että ”Okei Anne, nyt mennään kivaan kahvilaan nauttimaan hyvästä kahvista ja katselemaan ihmisiä ja maisemia”. Mutta tosiaan se mielen rentous tuossa vaatii sen, että olen saanut jotain oikeasti valmiiksi, edes yhden osan jostakin suuremmasta. Näin ollen aivot saavat hetken levon ja hyvänolon tunteen onnistumisesta, jolloin tuo kahvilatunne on täysin aito ja onnellinen. Tuota aitoa onnen tunnetta toivoisin kaikkien tuntevan, niin usein kuin mahdollista. Kuuntelin erästä luennoitsijaa äskettäin ja hän kertoi, että se olisi aivan normaalia ja mahdollista saada pysyväksi tunteeksi. Se vaatii kuitenkin paljon työtä, kuten hyväksymistä ja tiedostamista oman itsensä kanssa. Mutta kaikki vaatii panostusta jos haluamme tuloksia tai muutosta. Jos haluamme laihtua, joudumme tekemään muutoksia totuttuihin tapoihimme. Jos pelkäämme vettä ja haluamme oppia uimaan, on voitettava tuo pelko ja opeteltava alusta alkaen uintitaidot. Jos haluamme voida paremmin… Jos haluaa mitä vain muutosta tähän hetkeen elämässään niin onhan sen asian eteen nähtävä vaivaa. Tutustua miten tuohon haluamaansa pääsee, ehkä hieman opiskella ja etsiä tietoa, jutella ihmisten kanssa ja suunnitella sen tarvittavan toiminnan toteutus omassa arjessa. Ettei asia jäisi vain unelmaksi tai jahkailuksi, niin kuin useimmiten käy.


Kuten monilla Teillä, niin minullakin on omat tavoitteeni ja unelmani. Ensimmäisten projektieni joukosta löytyy espanjan kielen oppiminen sekä oman yrityksen tasaisesti käyntiin saaminen. Nämä ovat pitkiä projekteja ja siksi on hyvä olla myös mahdollisimman selkeää itselleen miksi näihin haluaa panostaa. Näin ollen, kun syy on selkeä niin meillä on vain mahdollisuuksia edetä kohti tavoitettamme, unelmiamme! 

Tästä se lähtee minulla! Ensi askeleita otetaan ja opetellaan. Siitä se aina lähtee! Tsemppiä ja onnistumisen iloja Teille! Ollaan yhteydessä, pidetään huoli itsestämme ja nautitaan elämän pienistäkin asioista ja onnistumisista!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valinnat

MUUTOKSEN TUULIA