Tieto on tuskaa ?!
Pääasiassa olen ollut aina perusterve. Lapsenakin sanoin äidille, että miksi en voisi olla kipeä niin kuin muutkin lapset koulussa ja jäisi kotiin. Huomasin aikuisiällä, että peräkkäisinä vuosina sairastuin aina tammikuussa noin viikoksi kuumeeseen ja flunssaan. Se oli mukavasti selitettävissä stressin helpotuksena ja höllemmällä otteella ravintoon joulun aikoihin. Viime vuonna tapahtui paljon, ja tällä kertaa olin neljän kuukauden aikana kolmesti kipeä!
Kun ihminen on motivoitunut ja innoissaan tietystä aiheesta, hän ottaa selville asioita, opiskelee omatoimisesti, osallistuu koulutuksiin.. Tekee kaikkensa, että saa lisää tietoa mielenkiinnon kohteestaan. Minä innostuin 2011 omasta terveydestä ja kehon toiminnasta. Siitä se sitten lähti. Aloin kaivamaan tietoa, lukemaan, testailemaan itselläni asioita. Eli itseasiassa tutustumaan itseeni, mitä olen, mihin pystyn ja mihin voin kehittyä. Sitähän se on. Mitä enemmän minulla on mielenkiintoa tutustua itseeni ja miten kehoni reagoi asioihin, sen enemmän ymmärrän toimintojani. Tämän myötä aloin ajatella myös muita ihmisiä. Aluksi perheeni kysyi neuvoja, ja jos en osannut vastata niin etsin tiedon, jotta osasin auttaa. Tämä jatkui ja tajusin, että haluan auttaa myös muita kohti parempaa oloa kehossaan. Näin päädyin kouluttautumaan alalle ja säännöllisesti käymään kursseilla ja luennoilla, jotka kiinnostivat minua.
2014 perustin yrityksen ja kerkesin auttamaan ja opastamaan monia ihmisiä. Oli ilo tsempata ja nähdä tuloksia ja kehittymisiä. Eteen tuli vaikeitakin haasteita, jolloin muut terveysalan kollegat olivat isossa arvossa antamassa oppejaan ja kokemuksiaan eteenpäin. Vaikka lähdinkin nollatilanteesta, niin intoa on ollut niin paljon, että sanoisin tietäväni nyt aikalailla ravinnon ja liikunnan merkityksestä meihin.
Mainitsin, että testailen itseäni mieluusti. Muutimme Turkuun syksyllä ja ajattelin kokeilla ns. perus kotiruokaa. Eli viljoja ja maitotuotteita avoimin mielin ja monipuolisesti, enkä kieltäytynyt sokeria sisältävistä tuotteistakaan jos niitä tarjottiin. Tähän kehoni ei ollut siis tottunut. Ensimmäisenä alkoi suoliston epänormaalitoiminta (josta kärsin myös 2011), kaikki tuli läpi, eli juurikaan mitään ei imeydy. Sitten tuli joulukuu ja tietysti stressi isommin päällä kun vapaa-aikaa ei enää töiltä riittänytkään. Eli elämäni asettui juuri siihen mitä olen opettanut, että ei näin. Ja sittenhän tosiaan olin kuukauden aikana kolmesti kipeänä. Äitini on sanonutkin minulle, että miksi minun pitää oppia kaikki aina kantapään kautta.
Kaikki tietävät, että kun sairastaa niin sitten aloitetaan rauhassa palautuminen normaaliin ja kuunnellaan miten keho reagoi. Ensimmäiseksi päätin tehdä muutoksen ravinnossa ja lopettaa itseni testailun siltä osin! Kehoni oli selkeästi yliherkkä monille viljoille sekä maitotuotteille, joita en ollut vuosiin juurikaan syönyt tai olin joskus syönyt liikaa. Sokeri oli myös tehnyt tehtävänsä jo lyhyessä ajassa ja pienellä määrällä. Terveyssmoothiet olivat ensimmäinen millä aloin parantamaan itseäni sängyn pohjalta. Sitten lähdin pienesti liikkumaan, rauhallisesti ulos hengittelemään ja kävelemään hetkeksi. Tämä toimi, sykkeet pysyivät alhaalla ja uskalsin seuraavana päivänä jo kokeilla hieman pidempää ulkoilua sekä miten reagoisin pikku kukkulaan. Voin sanoa, että kun pääsin kukkulan päälle ja sykkeet olivat pysyneet hallussa, niin voi sitä voittaja-terveys fiilistä!
Nyt vielä kehon tasapainoittamista luvassa. Siinä tosiaan me kaikki olemme omia yksilöitämme. Ja ajan kanssa nekin asiat voivat muuttua. Kehomme elää koko ajan kanssamme ja sopeutuu moneen asiaan mitä teemme ja laitamme suustamme. Jossain vaiheessa tulee piste ja toisen on alettava kunnioittamaan toista, elämään yhteiseloa. Tai kääntöpuolena; ottaa sairastelut vastaan, olla väsynyt ja voimaton, elää mielialavaihteluiden sekä epäsäännöllisesti toimivan suolen kanssa. Yh. Noh, tulihan sitä nyt kokeiltua itsekin, ja nyt kun se on koettu niin tietää mihin ei enää halua palata. Etenkin kun paremmasta on tuntoa.
Tieto on tuskaa, vai apukeino toimintaan?
Maailma on täynnä tietoa sekä eri alojen ammattilaisia. On tärkeää miettiä myös itse, mistä tietoa hakee ja ketä uskoo. Kun on tietoa ja motivaatio kohdillaan niin sitten on hyvä suunnitella ja miettiä, miten saa sisällytettyä omaan elämäänsä asiat joita haluaa. Jos on jatkuva kiire, jostain on luovuttava. Tai opeteltava sanomaan "Ei". Emme kuitenkaan ole luotu jatkuvaan taistele tai pakene -olotilaan. Tämän jälkeen suurin tekijä on hyvin suunniteltu kalenteri, mutta sen kanssa pitää osata olla myös joustava. Emmehän halua epäonnistumisen ja ärsyyntymisen tunteita kuitenkaan. Aina asiat eivät ole niin minuutilleen, tunnilleen, ja jotkut asiat kestää jopa siirtää seuraavaan päivään.
Pienistä teoista se lähtee. Ei liikaa kerralla ja ajatuksella mukana. Tieto on tuskaa, jos yrittää pilkulleen toteuttaa sitä.
Tästä on hyvä aloittaa tämä vuosi! :)
Anne
Kun ihminen on motivoitunut ja innoissaan tietystä aiheesta, hän ottaa selville asioita, opiskelee omatoimisesti, osallistuu koulutuksiin.. Tekee kaikkensa, että saa lisää tietoa mielenkiinnon kohteestaan. Minä innostuin 2011 omasta terveydestä ja kehon toiminnasta. Siitä se sitten lähti. Aloin kaivamaan tietoa, lukemaan, testailemaan itselläni asioita. Eli itseasiassa tutustumaan itseeni, mitä olen, mihin pystyn ja mihin voin kehittyä. Sitähän se on. Mitä enemmän minulla on mielenkiintoa tutustua itseeni ja miten kehoni reagoi asioihin, sen enemmän ymmärrän toimintojani. Tämän myötä aloin ajatella myös muita ihmisiä. Aluksi perheeni kysyi neuvoja, ja jos en osannut vastata niin etsin tiedon, jotta osasin auttaa. Tämä jatkui ja tajusin, että haluan auttaa myös muita kohti parempaa oloa kehossaan. Näin päädyin kouluttautumaan alalle ja säännöllisesti käymään kursseilla ja luennoilla, jotka kiinnostivat minua.
2014 perustin yrityksen ja kerkesin auttamaan ja opastamaan monia ihmisiä. Oli ilo tsempata ja nähdä tuloksia ja kehittymisiä. Eteen tuli vaikeitakin haasteita, jolloin muut terveysalan kollegat olivat isossa arvossa antamassa oppejaan ja kokemuksiaan eteenpäin. Vaikka lähdinkin nollatilanteesta, niin intoa on ollut niin paljon, että sanoisin tietäväni nyt aikalailla ravinnon ja liikunnan merkityksestä meihin.
Mainitsin, että testailen itseäni mieluusti. Muutimme Turkuun syksyllä ja ajattelin kokeilla ns. perus kotiruokaa. Eli viljoja ja maitotuotteita avoimin mielin ja monipuolisesti, enkä kieltäytynyt sokeria sisältävistä tuotteistakaan jos niitä tarjottiin. Tähän kehoni ei ollut siis tottunut. Ensimmäisenä alkoi suoliston epänormaalitoiminta (josta kärsin myös 2011), kaikki tuli läpi, eli juurikaan mitään ei imeydy. Sitten tuli joulukuu ja tietysti stressi isommin päällä kun vapaa-aikaa ei enää töiltä riittänytkään. Eli elämäni asettui juuri siihen mitä olen opettanut, että ei näin. Ja sittenhän tosiaan olin kuukauden aikana kolmesti kipeänä. Äitini on sanonutkin minulle, että miksi minun pitää oppia kaikki aina kantapään kautta.
Kaikki tietävät, että kun sairastaa niin sitten aloitetaan rauhassa palautuminen normaaliin ja kuunnellaan miten keho reagoi. Ensimmäiseksi päätin tehdä muutoksen ravinnossa ja lopettaa itseni testailun siltä osin! Kehoni oli selkeästi yliherkkä monille viljoille sekä maitotuotteille, joita en ollut vuosiin juurikaan syönyt tai olin joskus syönyt liikaa. Sokeri oli myös tehnyt tehtävänsä jo lyhyessä ajassa ja pienellä määrällä. Terveyssmoothiet olivat ensimmäinen millä aloin parantamaan itseäni sängyn pohjalta. Sitten lähdin pienesti liikkumaan, rauhallisesti ulos hengittelemään ja kävelemään hetkeksi. Tämä toimi, sykkeet pysyivät alhaalla ja uskalsin seuraavana päivänä jo kokeilla hieman pidempää ulkoilua sekä miten reagoisin pikku kukkulaan. Voin sanoa, että kun pääsin kukkulan päälle ja sykkeet olivat pysyneet hallussa, niin voi sitä voittaja-terveys fiilistä!
Nyt vielä kehon tasapainoittamista luvassa. Siinä tosiaan me kaikki olemme omia yksilöitämme. Ja ajan kanssa nekin asiat voivat muuttua. Kehomme elää koko ajan kanssamme ja sopeutuu moneen asiaan mitä teemme ja laitamme suustamme. Jossain vaiheessa tulee piste ja toisen on alettava kunnioittamaan toista, elämään yhteiseloa. Tai kääntöpuolena; ottaa sairastelut vastaan, olla väsynyt ja voimaton, elää mielialavaihteluiden sekä epäsäännöllisesti toimivan suolen kanssa. Yh. Noh, tulihan sitä nyt kokeiltua itsekin, ja nyt kun se on koettu niin tietää mihin ei enää halua palata. Etenkin kun paremmasta on tuntoa.
Tieto on tuskaa, vai apukeino toimintaan?
Maailma on täynnä tietoa sekä eri alojen ammattilaisia. On tärkeää miettiä myös itse, mistä tietoa hakee ja ketä uskoo. Kun on tietoa ja motivaatio kohdillaan niin sitten on hyvä suunnitella ja miettiä, miten saa sisällytettyä omaan elämäänsä asiat joita haluaa. Jos on jatkuva kiire, jostain on luovuttava. Tai opeteltava sanomaan "Ei". Emme kuitenkaan ole luotu jatkuvaan taistele tai pakene -olotilaan. Tämän jälkeen suurin tekijä on hyvin suunniteltu kalenteri, mutta sen kanssa pitää osata olla myös joustava. Emmehän halua epäonnistumisen ja ärsyyntymisen tunteita kuitenkaan. Aina asiat eivät ole niin minuutilleen, tunnilleen, ja jotkut asiat kestää jopa siirtää seuraavaan päivään.
Pienistä teoista se lähtee. Ei liikaa kerralla ja ajatuksella mukana. Tieto on tuskaa, jos yrittää pilkulleen toteuttaa sitä.
Tästä on hyvä aloittaa tämä vuosi! :)
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti