Elämän polkuja ja valintoja

Heippa :)

Seuraan paljon ympäristöäni ja olen iloinen mihin suuntaan olemme menossa. Ihmiset enemmän ja enemmän kiinnittävät huomiota puhtaaseen ravintoon ja sen merkitykseen. Tämä valinta vaikuttaa niin moneen asiaan, kuten omaan jaksamiseen ja mielentilaan. Päätöksen teko ja pysyvyys onkin yleensä se haasteellisin asia. Tässä onkin aiheet jota tällä kertaa käyn läpi.

Asioita tulee tehtyä, ruokaa kokataan ja syödään, kotia siivotaan, töitä paiskitaan, elämää eletään.. Mitä jos pysähtyisimme hetkeksi ja tekisimme ajatuksella enemmän? Voisimmeko voida paremmin? Paranisiko esim kehossa olevia kiputiloja? Olisimmeko iloisempia, onnellisempia, arvostaisimmeko itseämme enemmän? Olisiko vuorovaikutus muiden kanssa erilaista? Tutustuisimmeko herkemmin tuntemattomiin? Saisimmeko enemmän nautintoja elämästä, suorittamisen sijaan?

Monesti huomaamme, että päivät ovat menneet nopeasti aamusta iltaan. Ja illalla mietitään, että mitä tänään onkaan tapahtunut, milloin olenkaan viimeksi syönyt, ehkä kerkeän tekemään vielä yhden asian tälle päivälle.. On tärkeää pysähtyä hetkiin, elää ja miettiä niissä. Ei tarvitse tehdä hätäisiä päätöksiä ja juosta aina paikasta toiseen. Aina ei tarvitse suostua, jos sinua kysytään apuun tms. On hyvä osata arvioida mihin pystyy ja rohkeasti sanoa ei, jos se niin vaatii. Jossain vaiheessa omaa elämääni nautin siitä, että kalenterini oli täynnä. Vietin perheen ja kavereiden kanssa paljon aikaa, reissasin useasti, olin yllytyshullu ja todella harvoin sanoin lisätöille "ei". Tuntui, että mikään ei pysäytä minua ja pystyn iloisin mielin kaikkeen.

Oma aika. 

Tuo määre ei merkinnyt minulle mitään, ehkä pelkäsinkin olla yksin. Muistan, kun vuosia sitten katsoin itseäni peilistä silmiin. Katsoin syvälle, ja yhtäkkiä aloin itkemään. Tämä on yksi tilanne, joka herätti minut tajuamaan, että tunnenko itseäni oikeasti. Vai haluanko vain miellyttää muita? Saada muille parempi mieli ja siirtää omat tarpeet sivuun. Olihan toki paljon hauskanpitoa myös. Mutta sitäkin kun alkoi miettimään, niin se meni usein esittäen jotakin muuta kuin mitä olin. Jotakin juoksin aina karkuun.

Tämä on vaikuttanut moneen asiaan tietenkin, ja yksi on onnellisuuden tunteminen. Iän karttuessa sitä on kerännyt kokemuksia mahdollisimman laajalti, ottanut riskejä ja tarttunut haasteisiin. Näitä tehdessä on kuitenkin aina miettinyt vaihtoehtoja miten voi käydä, mitä hankaluuksia voi tulla eteen, ovatko ne niin pahoja etten kestäisi niitä, kasvaisinko ja oppisinko niistä jotakin. Ja se isoin kysymys aina; kaduttaisiko minua jälkikäteen, jos en ryhtyisi tähän? 

Elämässä on isoja haaroja ja pienempiä haaroja. Pienempiin harvemmin kiinnittää juurikaan huomiota, vaikka nekin ohjaavat elämäämme. Isommat ovat kuitenkin määränneet meidän tämän hetken elämäntilanteemme. Joku päivä ollaan taas ison tilanteen kohdalla, joka suuntaa elämämme uudelleen. Valintasi mukaan määräytyy tulevaisuus. 

Esimerkiksi; Olin tehnyt päätöksen, että muutan Kotkasta Turkuun kun valmistun. Minulla oli kavereita Turussa ja asuin siellä reilun vuoden, tulin sinut itseni kanssa, tajusin mistä oikeasti nautin ja mitä haluan tehdä. Sitten ystäväni soittaa minulle ja ilmoittaa, että Mikkelissä alkaa koulutus tulevana syksynä. Koulutus, joka minua innosti erittäin paljon, mutta Mikkelissä. Tutustuin koulutukseen, en tiennyt Mikkelistä mitään, punnitsin asioita ja päätin laittaa hakemuksen sisään. Pääsin, ja näin sain ottaa ensi askeleeni urheilun ja hyvinvoinnin maailmaan, maailmaan josta olin unelmoinut.

Tämä oli elämäni iso valinta, joka haarautti minut unelma-ammattiini. Olisinhan voinut jatkaa Turku elämääni, ja sitä kautta vastaan olisi tullut erilaisia polkuja ja haaroja. Jolloin tämän hetken elämäni olisi varmasti aivan toisenlaista.

Tällä haluaisin tuoda esille valintojen tärkeyttä. Niitä tulee arjessa joka hetki eteen, pienempiä ja suurempia. Hätäisiin valintoihin ei kannata ryhtyä. Aina on mahdollisuus pyytää lisäaikaa ja syventyä, miten päätös tulee vaikuttamaan. Jos tyydytään vähempään, ajatellaan negatiiviseen sävyyn ja tehdään pikaisia päätöksiä, joista ei olla varmoja, vie se mielenkin alaspäin ja saattanee tuoda epämiellyttäviä haasteita mukanaan. Jos taas tehdään tietoisesti hyviä valintoja, niin ajatuskin siitä tuo jo hymyn kasvoille ja positiivista energiaa aivoille.

Rutiinit ja kyseenalaistaminen.

Kävelemme kaupassa samoja hyllyvälejä, "silmät kiinni" napataan hyllystä vanha tuttu proteiinipatukka. Tiedostamatta, että kehomme ei arvosta tätä päätöstä. Patukassa on mm. keinotekoisia makeutusaineita yms. täyteaineita, joita keho ei tunnista eikä kykene hyödyntämään. Jos mietitään kauppareissu uudestaan. Kävellään tiedostaen missä käytävällä mennään, mitä elintarvikkeita hyllyissä on saatavilla. Tutustutaan tuotteen ainesosaluetteloon ja verrataan sitä vanhaan tuttuun. Jos me emme silmillämme ymmärrä mitä luettelossa olevat aineet ovat, niin ei meidän kehomme myöskään niitä ymmärrä. Jatketaan etsimistä, kunnes alkaa löytyä tutunkuuloisia sanoja. 

Alussa tähän menee hieman enemmän aikaa, mutta joka kerta oppii enemmän ja antaa samalla arvoa itselleen. Nämä valinnat tuovat pikku hiljaa helpotusta elimistölle ja sitä kautta paremman mielen ja voinnin omaan kehoon. Mielialat eivät heittelehdi ja kykenet tekemään järkevämpiä valintoja, ilman turhia hermojen kiristelyjä. Pieni valinta, järjettömän suuri ero. 

Samoja periaatteita treeneissä ja liikkumisessa. Miksi lähteä juoksemaan, jos ei tykkää juoksusta ja se tuntuu pahalta? Jos uiminen tuntuu hyvältä, niin toteuta se ja nauti siitä. Liikutaan niinkuin se kehossamme tuntuu hyvältä. Kyllä keho osaa ilmoittaa mihin se pystyy ja mihin ei. Pohjatöitä tottakai pitää tehdä, ja voimaharjoittelu on kaikille erittäin tärkeää. Mutta siinäkin on huomioitava monipuolisuus. Jos tekee aina samoja liikkeitä, niin keho ja lihakset tottuu niihin. Sen mukaan sitten keho jumiutuu, josta seuraa yleensä jäykkyyttä ja kiputiloja. 

Myös tasapuolisuus on iso vaikuttava tekijä. On heikompia ja vahvempia lihaksia. Yleensä hallitsemme vahvat lihakset, ja heikommat jäävät vähemmälle huomiolle. Eli näiden tasapainoittaminen lähemmäs samoja voimatasoja on tärkeää. Tämän ansiosta pääsemme eroon mm. turhista hartia- ja niskaseudun kiputiloista ja päänsäryistä, sekä pystymme liikkumaan jouhevammin.

Nyt olen kirjoittanut omista kokemuksista, ravinnosta ja liikunnasta. Tosin erittäin pintaa raapaisten. Mutta pienistä joista kasvaa vuolas virta ;) Yksi vaikuttava asia kuitenkin uupuu vielä. 

Motivaatio ja rytmitys. 

Monesti innostutaan hetkeksi uusista asioista, ja sitten palataan vanhaan normiin taas. Miksi? Se tuttu ja turvallinen? Mutta ei toimiva. Jos tiedostetaan miksi tehdään muutosta, ja on kirkas tavoite mitä haluaa, niin silloin harvemmin tulee paluuta vanhaan. Kannattaa myös seurata miten asiat elämässä alkavat muuttua. Miten mieli, jaksaminen, kehon toiminnot, sosiaaliset tilanteet yms muuttuvat. Kun nämä hyödyt tiedostaa ja pitää muistissa, niin ei tule halua palata vanhaan. Myös mitä enemmän opit, sen enemmän innostut ja se taas vie mukanaan testailemaan erilaisia uusia innostavia asioita. 

On hyvä pitää mielessä vanha sanonta: ei makiaa mahan täydeltä. Innostuessaan ottaa paljon kaikkea kerralla, ja silloin ei pysty kuuntelemaan mitä kehossa oikeasti tapahtuu. Tällöin saatamme eksyä stressitilaan. On hyvä kirjoittaa vaikka kalenteriin, mitä milloinkin tekee ja katsoo, että mitään rankkaa ei ole peräkkäisinä päivinä. Se, että ahmii kerralla paljon ei tuo tulosta. Se, että osaat järjestää säännöllisen rytmityksen asioille, tuo mielihyvää ja pysyvyyttä.

Lopputuloksena on tasapainoinen lihaksisto, optimaalisesti toimiva elimistö ja tietoisesti onnellinen minä.